Ulkopelivuorot kesä 2022

Kelien lämmetessä on aika pistää pihapelit käyntiin ulkokaukalossa. Ei erillistä maksua, seuran jäsenmaksulla oikeus osallistua pelivuoroille.

Maanantaina:
Rouva- ja ladysähly klo 17.30-18.30
HUOM! Aika muuttuu juhannuksen jälkeen klo 18.30-19.30.

Junnujen kesäkerhot keskiviikkona:
HUOM! 1.6-29.6 välisenä aikana.

2011-2013 syntyneet tytöt ja pojat klo 16-17

2007-2010 pojat klo 17-18.15

2014-2016 syntyneet tytöt ja pojat klo 18.15-19.15

Lauantaina Kesäniemessä pelattiin tiukka tennisturnaus

Tennis on tunnetusti NHL-ammattilaisten suosimaa kesäharjoittelua, mutta on lajia harrastettu Joutsankin
seudulla jo vuosikymmeniä. Hyvät peliolosuhteet ja lämpimät kesät ovat tuoneet lajin pariin uusia
harrastajia ja tennispyhätön varausvihko onkin täyttynyt kiitettävällä tavalla.

Jo kolmatta kertaa kokoontuivat lajin ystävät yhteen pelaamaan iloisella mielellä ja rennolla otteella
Luhangan Kesäniemen tenniskeskukseen. Mukana oli runsaasti Flanelsin toiminnassa eri tavalla mukana
olevia persoonia. Aamun jännittävin hetki oli parien arvonta, olihan kyseessä nimittäin nelinpeliturnaus.

Parit olivat jaettu kahteen lohkoon. Alkusarjan jälkeen jatkettiin pudostuspeleihin, joissa ratkottiin
ylempään ja alempaan jatkosarjaan menijät. Sitten ratkottiin vielä molempien sarjojen A ja B -finaaliparit,
kunnes lopullinen järjestys oli valmis. Voittajaksi selviytyi jännittävien vaiheiden jälkeen pari Markkanen
– Suuronen
. Luhangan kunta lahjoitti voittajille tuotepalkinnon.

Ajoittaisista tuulenpuuskista huolimatta keli oli jälleen mitä mainioin ja pelaajien taso kasvaa vuosi
vuodelta. Eiköhän ensi vuonna pelata jälleen.

Turnauksen osallistujat pareittain:
Vesku Hurri – Timppa Kakko
Vili Saari – Harry Koponen
Ilpo Suuronen – Arttu Markkanen
Artsi Vainiomäki – Posti Soilu
Tuukka Hentinen – JP Vesalainen
Niso Heinonen – Vee Kuurne
Peku Hahtala – Pasi Kinnunen
Ville Kämppi – Pekka Huikko/Esko Pekkala

Alla kuvia turnauksesta, kuvaajana Riku Kuurne:

Flanelsin vuosikokous keskiviikkona 28.7.2021

Voimistelu-, urheilu- ja raittisseura Flanels ry:n vuosikokous pidetään keskiviikkona 28. heinäkuuta 2021 klo 19 alkaen Oravakiven ABC:lla Joutsassa. Käsitellään sääntöjen mukaiset asiat, palkitsemiset. Asianmukaiset tarjoilut sekä perinteinen kuntoloma-arvonta osallistujille.

Pelaajatarina, Joel Lahti

Kuva: Esa Jokinen.

Seuraavaksi oman pelaajatarinansa pääsee kertomaan nykyisin Happeessa pelaava Joel Lahti.

Oma peliura

En ihan tarkkaan muista vuotta, milloin pelaaminen Flanelssissa alkoi. Todennäköisesti se oli vuonna 2004 tai 2005. Sen muistan kuitenkin kuin eilisen, kun ensimmäiset reenit olivat Joutsan lukion liikuntasalissa. Meillä oli Leivonmäen pallokerhossa ollut jo pidempään hyvä meininki ja sitten kun kuultiin, että Joutsaan perustetaan 93- ikäluokan joukkue, saatiin heti Leivonmäeltä porukka kasaan, jolla lähdettiin Joutsaan reeneihin. On hauskaa ajatella, kuinka paljon tuolloin jännitti noita ensimmäisiä reenejä ja sitä, kuinka tuolloin jännityksen syynä olleet uudet pelikaverit, ovat osa nykyään ihan parhaita ystäviäni.

Joukkueen kanssa pelatessa ja reenatessa äkkiä kävikin selväksi, että 93-ikäluokka oli Joutsassa urheilullisesti poikkeuksellisen lahjakas ja joukkueella lähti homma heti rullaamaan äärettömän hyvin. Taidettiin heti ensimmäisellä kaudella voittaa aluemestaruus ja pärjättiin hyvin tulevinakin vuosina.

Monen hienon vuoden jälkeen tuon joukkueen tie kuitenkin päättyi ja vaihdoin Flanelsin 95- ikäluokan joukkueeseen. Hienosti meillä meni tämänkin joukkueen kanssa, sillä pääsimme ikäluokkamme SM-sarjaan. Siellä kyyti oli välillä kylmääkin, mutta oli hieno kokemus päästä pelaamaan kovimmalla mahdollisella tasolla  ja onnistuimmehan mekin ottamaan muutaman voiton isoista seuroista, kuten Happeesta ja Josbasta.

Kyseisen SM-sarjakauden jälkeen pelasin muistaakseni 3-4 kautta Flanelsin edustusjoukkueessa, joista viimeiset rinnakkaisedustuksella Happeen A-juniori joukkueen kanssa.

Flanelsissa on mukava olla

Flanelssissa pelaamisessa ylivoimaisesti parasta on ollut hauskuus. On ensinnäkin upeaa, että olen saanut pelata hienoa urheilulajia parhaiden ystävieni kanssa, mutta vaikkei kyseessä olisivatkaan olleet juuri parhaat ystäväni, on Flanelssissa aina ollut semmoinen sopiva pilke silmäkulmassa ja huumoria aimo annos mukana. Tästä kuuluu varmasti iso kiitos Huikon Jukalle, joka on ollut tärkeä hahmo oman Flanels-uran aikana. Jukan toimintaa kuvastaisi hyvin valmentajalegenda Seppo Pulkkisen usein käyttämä toteamus ”tosissaan muttei totisesti”.

Kuva: Ville Vuorinen.

Ikimuistoisin ottelu tai maali?

Hmm, näitä olisi varmasti montakin. Muistan esimerkiksi tarkkaan yhden maalin, jonka tein edustusjoukkueen kuumassa kamppailussa Konneveden Konnua vastaan (Näissä peleissä oli muuten poikkeuksetta kova meininki!). Ehkä kuitenkin ikimuistoisin ottelu on peli Kouvolassa, jossa voitettiin isäntäjoukkue Kouvolan Sudet ja varmistettiin SM-sarja paikka C95-joukkueella. Jos en ihan väärin muista, niin oltiin jopa 4-0 häviöllä ekan erän jälkeen ja noustiin vielä 4-5 voittoon. 

Missä ja mitä teet tällä hetkellä?

Juuri tällä hetkellä asun Helsingissä kesätöiden takia, mutta palaan syksyllä takaisin Jyväskylään. Syksyllä alkaa 6. kauteni Happeen edustusjoukkueessa ja jälleen kerran teemme kaikkemme, jotta pystyisimme siirtämään Classicin pois valtaistuimelta.

Terveisiä junioripelaajille ja kasvattiseuralle?

Terveisinä haluan sanoa sen, että muistakaa nauttia harrastamisesta, oli kyse sitten salibandysta, jalkapallosta tai vaikka pianon soitosta. Älkää ajatelko, että jos nyt en pärjää, en voi ikinä menestyä. Oon itse monesti pohdiskellut, että ketkä olivat kovimpia pelaajia silloin kun olin itse nuori. Heistä harvat ovat semmoisia, keitä vastaan olen pelannut liigassa. Kovimpia pelaajia liigatasolla ovat ne, jotka ovat sinnikkäästi jaksaneet tehdä töitä menestyksen eteen ja luottaneet itseensä.

Miten haluat tsempata salibandya harrastavia vaikean koronavuoden keskellä?

Koitetaan vielä hetki jaksaa! Koronatilanne näyttää kokoajan parantuvan, joten toivottavasti syksyllä päästään taas pelaamaan ja harjoittelemaan normaalisti. Sitä ennen muistakaa myös nauttia kesästä! 😊

”Kovimpia pelaajia liigatasolla ovat ne, jotka ovat sinnikkäästi jaksaneet tehdä töitä menestyksen eteen ja luottaneet itseensä.” – Joel Lahti

Hanki seuratuotteita- tuet junnutoimintaa!

Kulunut vuosi on ollut rankkaa aikaa myös pienille seuroille. Vaikka erilaiset matkakulut ja muut ovat pelien perumisen myötä vähentyneet lähes olemattomiin, on muita juoksevia kuluja silti pyöritettävänä.

Olemme hankkineet pienempiä seuratuotteita, joita ostamalla voit olla tukemassa junioritoiminnan jatkumista myös tulevaisuudessa.

Ommeltava merkki on kätevä esimerkiksi reppuun tai treenikassiin. Merkin voi ommella ja näyttää näin tukensa omalle seuralle.

Kasvomaski seuran logolla on hengittävää materiaalia ja kokoja löytyy lapsille ja aikuisille. Koronatilanteesta johtuen kasvomaskisiuositus on meidänkin seutukunnalla vahva, joten nyt voit pukea yllesi maskin oman seuran logolla varustettuna!

Monikäyttöinen tuubihuivi sopii kaikenkokoisille. Kelien lämmetessä pipot alkavat olla liian kuumia päässä, joten tämän paikallisella yrittäjällä painetun tuubihuivin voit kietoa päähän ja suunnata ulkoilemaan! Sopii myös kaulalle huiviksi.

Ota rohkeasti yhteyttä ja hanki omasi!

Pelaaja-ja valmentajatarina, Tuukka Jussila

Oma peliura

Oma pelaajaura alkoi Joutsan lukion salissa vuonna 2006, kun Huikon Jukka veti Flanelsin sählykerhoa. Joutsan liikuntahallin valmistuessa seuraavana vuonna pääsimme sinne pelaamaan. Kausi 2007-2008 oli ensimmäinen kausi kun hypättiin sarjaan pelaamaan D95-joukkueella. Olin periaatteessa joukkueeseen alaikäinen, sillä olin kaksi vuotta nuorempi kuin joukkueen ydinporukka. Joukkueen viimeinen kausi oli 2009-2010, jolloin nousimme sensaatiomaisesti sm-sarjaan. Tämän kauden jälkeen joukkue kuitenkin hajotettiin ja siirryin pelaamaan 97-syntyneiden poikien joukkueeseen. Tällä joukkueella mentiin kauteen 2014-2015 asti, kunnes joukkuetta ei enää saatu kasaan.

Viimeisellä junnukaudella oli kertynyt jo hyvin pelejä vyölle Flanelsin edustusjoukkueessa, jossa sitten tahkosin kauteen 2019-2020 asti. Syksyllä 2019 kroppa sanoi itsensä irti ja jouduin jättäytymään pelikentiltä ja olemaan loppukauden sivussa.

Valmennus- ja seurahommiin

Vuonna 2018 kävin vetämässä satunnaisia treenejä junioreille, mutta virallisesti hyppäsin valmennushommiin mukaan kaudelle 2019-2020. Valmentamisen aloitin siksi, että olin jo jonkun aikaa ollut kiinnostunut valmentamisesta sekä liikunnanohjaustöistä. Tähtäimessä oli myös jossain vaiheessa jatkaa liikunta-alan opintoja joista olin saanut esimakua vuonna 2018 Varalan urheiluopiston liikunnanohjauksen peruskurssilta.
Flanelsissa valmentaminen ja seuratyö antoi hyvää kokemusta tulevaisuuden opiskeluja ajatellen. Kaudella 2019-2020 valmensin pääosin 2008-syntyneiden poikien joukkuetta, joka kehittyi huimasti kaudella. Samalla kehityin myös itse paljon valmentajana ja ohjaajana.

Flanelsissa toimimisessa parasta oli se, että sai paljon vastuuta. Pääsin seuran hallitukseen mukaan, toimin turnauspäällikkönä ja sain mahdollisuuden valmentaa. Pääsin tekemään arvokasta seuratyötä, koska innokkaita valmentajia ei ollut jonoksi asti. Valmentamisesta sain ennen kaikkea hyvää kokemusta liikunta-alan opintoja ajatellen ja hyviä uudenlaisia kokemuksia myös salibandyn saralla valmentajan näkökulmasta.

Näin saatiin lentävä lähtö kauteen ja debyytti valmentajana oli onnistunut paremmin, mitä osasin kuvitella.

Valmentajana ehkä mieleenpainuvin muisto oli joukkueen ekasta turnauksesta Vaajakoskella, mistä yllätyksenä raapaistiin mukaan kolme pistettä. Oltiin treenattu joukkueen kanssa vasta viikko yhdessä ennen turnausta ja joukkue oli kokenut isoja muutoksia ennen kauden alkua. Ekasta pelistä 10-10 tasapeli ja toisesta 7-6 voitto Happeesta tiukkojen vaiheiden jälkeen. Näin saatiin lentävä lähtö kauteen ja debyytti valmentajana oli onnistunut paremmin, mitä osasin kuvitella.

Kannustan ehdottomasti kaikkia nuoria, ketä edes hippusen verran kiinnostaa valmentajan hommat, lähtemään rohkeasti mukaan. Seuratyö on todella arvokasta ja antoisaa, valmentajana oppii myös paljon johtamista ja organisointia. Myös lisätienesti esimerkiksi opintojen ohella valmentamisesta on aina plussaa.

Tie vei Tampereelle

Tällä hetkellä asun Tampereella ja opiskelen Varalan urheiluopistossa liikunnanohjaajaksi. Opintojen ohella olen tehnyt valmennus- ja kerhonohjaajahommia vuoden alusta asti Ilves salibandyssä. Parhaillaan suoritan myös kevään työharjoittelujaksoa Ilveksellä.

Loppuun terveiset

Junioripelaajille haluan lähettää terveisiä, että muistakaa pitää hauskaa ja nauttia salibandystä. On tärkeää harrastaa urheilua ja saada sitä kautta kavereita sekä mahtavia kokemuksia kentällä ja sen ulkopuolella. Kasvattajaseura Flanelsille haluan sanoa, että jatkakaa samaa panostamista juniorityöhön, koska junnuissa on tulevaisuus.

Tsemppiä vielä kaikille salibandyn harrastajille vaikean koronatilanteen keskellä ja toivotaan, että päästään pian takaisin pelikentille pitämään yhdessä hauskaa huikean lajin parissa!

Seuratyö on todella arvokasta ja antoisaa, valmentajana oppii myös paljon johtamista ja organisointia.

Pelaaja- ja valmentajatarina, Tuukka Jussila

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Tuukka1-1.jpg

Oma peliura

Oma pelaajaura alkoi Joutsan lukion salissa vuonna 2006, kun Huikon Jukka veti Flanelsin sählykerhoa. Joutsan liikuntahallin valmistuessa seuraavana vuonna pääsimme sinne pelaamaan. Kausi 2007-2008 oli ensimmäinen kausi kun hypättiin sarjaan pelaamaan D95-joukkueella. Olin periaatteessa joukkueeseen alaikäinen, sillä olin kaksi vuotta nuorempi kuin joukkueen ydinporukka. Joukkueen viimeinen kausi oli 2009-2010, jolloin nousimme sensaatiomaisesti sm-sarjaan. Tämän kauden jälkeen joukkue kuitenkin hajotettiin ja siirryin pelaamaan 97-syntyneiden poikien joukkueeseen. Tällä joukkueella mentiin kauteen 2014-2015 asti, kunnes joukkuetta ei enää saatu kasaan.

Viimeisellä junnukaudella oli kertynyt jo hyvin pelejä vyölle Flanelsin edustusjoukkueessa, jossa sitten tahkosin kauteen 2019-2020 asti. Syksyllä 2019 kroppa sanoi itsensä irti ja jouduin jättäytymään pelikentiltä ja olemaan loppukauden sivussa.

Valmennus- ja seurahommiin

Vuonna 2018 kävin vetämässä satunnaisia treenejä junioreille, mutta virallisesti hyppäsin valmennushommiin mukaan kaudelle 2019-2020. Valmentamisen aloitin siksi, että olin jo jonkun aikaa ollut kiinnostunut valmentamisesta sekä liikunnanohjaustöistä. Tähtäimessä oli myös jossain vaiheessa jatkaa liikunta-alan opintoja joista olin saanut esimakua vuonna 2018 Varalan urheiluopiston liikunnanohjauksen peruskurssilta.
Flanelsissa valmentaminen ja seuratyö antoi hyvää kokemusta tulevaisuuden opiskeluja ajatellen. Kaudella 2019-2020 valmensin pääosin 2008-syntyneiden poikien joukkuetta, joka kehittyi huimasti kaudella. Samalla kehityin myös itse paljon valmentajana ja ohjaajana.

Flanelsissa toimimisessa parasta oli se, että sai paljon vastuuta. Pääsin seuran hallitukseen mukaan, toimin turnauspäällikkönä ja sain mahdollisuuden valmentaa. Pääsin tekemään arvokasta seuratyötä, koska innokkaita valmentajia ei ollut jonoksi asti. Valmentamisesta sain ennen kaikkea hyvää kokemusta liikunta-alan opintoja ajatellen ja hyviä uudenlaisia kokemuksia myös salibandyn saralla valmentajan näkökulmasta.

Näin saatiin lentävä lähtö kauteen ja debyytti valmentajana oli onnistunut paremmin, mitä osasin kuvitella.

Valmentajana ehkä mieleenpainuvin muisto oli joukkueen ekasta turnauksesta Vaajakoskella, mistä yllätyksenä raapaistiin mukaan kolme pistettä. Oltiin treenattu joukkueen kanssa vasta viikko yhdessä ennen turnausta ja joukkue oli kokenut isoja muutoksia ennen kauden alkua. Ekasta pelistä 10-10 tasapeli ja toisesta 7-6 voitto Happeesta tiukkojen vaiheiden jälkeen. Näin saatiin lentävä lähtö kauteen ja debyytti valmentajana oli onnistunut paremmin, mitä osasin kuvitella.

Kannustan ehdottomasti kaikkia nuoria, ketä edes hippusen verran kiinnostaa valmentajan hommat, lähtemään rohkeasti mukaan. Seuratyö on todella arvokasta ja antoisaa, valmentajana oppii myös paljon johtamista ja organisointia. Myös lisätienesti esimerkiksi opintojen ohella valmentamisesta on aina plussaa.

Tie vei Tampereelle

Tällä hetkellä asun Tampereella ja opiskelen Varalan urheiluopistossa liikunnanohjaajaksi. Opintojen ohella olen tehnyt valmennus- ja kerhonohjaajahommia vuoden alusta asti Ilves salibandyssä. Parhaillaan suoritan myös kevään työharjoittelujaksoa Ilveksellä.

Loppuun terveiset

Junioripelaajille haluan lähettää terveisiä, että muistakaa pitää hauskaa ja nauttia salibandystä. On tärkeää harrastaa urheilua ja saada sitä kautta kavereita sekä mahtavia kokemuksia kentällä ja sen ulkopuolella. Kasvattajaseura Flanelsille haluan sanoa, että jatkakaa samaa panostamista juniorityöhön, koska junnuissa on tulevaisuus.

Tsemppiä vielä kaikille salibandyn harrastajille vaikean koronatilanteen keskellä ja toivotaan, että päästään pian takaisin pelikentille pitämään yhdessä hauskaa huikean lajin parissa!

Seuratyö on todella arvokasta ja antoisaa, valmentajana oppii myös paljon johtamista ja organisointia.

Turnausväsymys – ilman otteluita ja pelimatkoja

Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun seuran hallitus päätti keskeyttää harjoituskauden maailmalta vyöryneiden uutisten saattelemana. Alkoi koronaviruksen värittämä ajanjakso, joka jatkuu edelleen. Vain 12 tartuntaa koko vuoden aikana omassa pitäjässämme tilastoituna – silti maskit, käsidesit sekä turvavälit ovat tulleet rutiineiksi.

Syksyllä saimme harrastaa hallissa ja pelit potkaistiin myös käyntiin kovalla innolla. Pikkuhiljaa otteluita alkoi peruuntua ja mieli oli maassa. Viikkoa ennen suunniteltua joulutaukoa kunta laittoi kotihallin ovet säppiin. Epävarmuus tulevasta jylläsi niin pelaajien kuin valmentajien mielessä, miten tästä jatketaan.

Tammikuussa kaikki pääsivät harrastamaan, mutta vain hetkeksi. Oli jälleen aika rajoitusten ja aikuisten ryhmät pistettiin kokonaan tauolle. Näin mennään tälläkin hetkellä, lisäksi myös sarjat on keskeytetty kevätkauden osalta.

Miltä vuosi on näyttäytynyt harrastavan lapsen silmin? Näen vahvasti pelien olevan se juttu junnuille, eikä mikään ihme. D2-poikien joukkue pääsi huimaan vauhtiin viime syksynä aluesarjassa, ja otteluiden peruminen oli kuin puukonisku selkään. Myös nuoremmat odottivat Intersport-liigan turnauspäiviä kuin kuuta nousevaa – pelien jälkeen pufffetista haettu mokkapala kruunasi reissun.

Miehille prime time-aikaan pyörinyt äijäsähly ei ole koskaan ollut totista vääntöä, eikä naisten rouvasählyssä kukaan ole taistellut pallosta verenmaku suussa. Miesten edustusjoukkueen kausi alkoi lupaavasti pelien puolella, vaikkei treeneissä suurta edustusta viikottain näkynytkään. Naisten joukkueella kausi lähti upeasti käyntiin ylemmässä sarjassa, ja yhteisten treenien puuttuminen teki monelle ison aukon arkeen.

Rajoitusten tiukentuessa ja ohjeiden lisääntyessä myös valmentajat ovat joutuneet pohtimaan omaa rooliaan. Onnistuneiden laukauksien jälkeen ei voi tehdä ylävitosia ja selkään taputtaminen on myös kontaktien välttämiseksi pannassa. Kuinka motivoin junioreita harjoittelemaan, vaikka seuraavaa turnauspäivää ei ole tiedossa? Miten toimimme, jos ovet menevät jälleen säppiin? Mitenköhän se yksi juniori pärjää, joka ei ole käynyt pitkään aikaan kontaktien välttämiseksi?

Huoltajat ovat myös oma lukunsa. Normaalisti lehtereillä on istunut kourallinen vanhempia ja peleissä meillä on yleensä ollut suuri joukko kannustajia matkassa. Jokaisella on ollut oma tärkeä tehtävä, olkoon se kahvinkeitto kotiturnauksessa, ensi-avusta huolehtiminen tai ottelun valokuvaaminen. Kaikilla on ollut oma paikkansa seuran yhteisössä.

Seuratyöntekijälle vuosi on ollut opettavainen. On tehty haasteita, jaettu liikuntavinkkejä, yritetty motivoida ja olla ajan tasalla kaikesta. On suunniteltu ja ideoitu, vaikka lähes kaikki on jouduttu lopulta tilanteen muuttumisen myötä perumaan. On tehty tiedotetta tiedotteen perään- anteeksi siis sähköpostin tukkimisesta.

Harrastaminen ei ole pelkästään lajin harjoittelua, se on myös kaikkea muuta. Se on turvallinen ympäristö, jossa jokainen saa olla oma itsensä. Se on paikka, jossa kiusaamiseen puututaan ja ketään ei jätetä yksin. Se on paikka, jossa saa purkaa energiaa ja onnistua yksilönä. Se on paikka, jossa tunteita saa tulla. Se on paikka, jossa kehitytään ja saadaan aikuiselta tsemppiä ja palautetta.

Joillekin viikoittaiset treenit voivat olla henkireikä, toiselle koulun tai työn lisäksi ainut sosiaalinen tapahtuma. Joku on voinut löytää sieltä hyvän kaverin, toinen kokee olevansa osa jotain suurempaa.

Allekirjoittaneella päällimmäinen tunne on turnausväsymys, vaikkei marraskuun jälkeen ole tehty yhtäkään pelimatkaa tai ottelua. Vuosi on ollut opettavainen monella tapaa. Olen kiitollinen siitä, että meidän jäsenet ovat noudattaneet ohjeistuksia, eikä harjoituksiin ole tultu oireisena. Myös aikuiset ovat pysyneet poissa hallista, iso kiitos siis kaikille jaksamisesta näinä vaikeina aikoina.

Odotan innolla sitä päivää, kun näen juniorit tositoimissa kentällä ja kannustusjoukot lehtereillä. Tunnelman täydentää puffetin tuore kahvi ja mokkapala, sekä ihmisten kasvoilla näkyvät iloiset ilmeet ilman peittäviä kasvomaskeja.

Seurakehittäjä Jonna Keihäsniemi

Rajoitukset Joutsan kunnassa jatkuvat 1.3. asti- sisäliikuntapaikat pysyvät edelleen kiinni

Joutsan kunnan voimassaolevat korona-rajoitukset ja tiedotteet (päivitetty 12.2.2021)
Keski-Suomi on edelleen koronaepidemian kiihtymisvaiheessa. Leviämisen estämiseksi Joutsan kunnan poikkeusolojen johtoryhmä on päättänyt jatkaa voimassa olevia koronarajoituksia 1.3.2021 saakka.

Näin ollen seuran harjoitukset liikuntahallissa ovat peruttu 1.3. asti. Mahdollisista ohjatuista harjoituksista ulkotiloissa pienryhmissä tiedotamme heti, kun saamme tähän lisää tietoa!

Kannustamme kaikkia edelleen harjoittelemaan omatoimisesti sekä harrastamaan muita talviliikuntalajeja! Pysytään terveenä!

Syksyn kausi paketissa

SB-koulu 2012-2013

SB-koulu 2011-2013 aloitti syksyn hyvillä mielin ja intoa täynnä valmiina jatkamaan siitä, mihin keväällä kausi harmillisesti keskeytyi. Mukana on tällä kaudella pelaajia kolmesta eri ikäluokasta. Muutama uusi pelaaja saatiin lisää tähänkin ryhmään, maailmantilanteen verottaessa myös toiseen suuntaan lapsia. Parhaimmillaan vuorolla on ollut yhtäaikaa 17 iloista lasta, onneksi saamme osan aikaa harjoituksista koko salin käyttöön. Olisi hienoa jos salitilanne mahdollistaisi myös toiset harjoitukset. Valitettavasti, vaikka Flanelssilla on harrastajia hurjan paljon, ei saliaikaa saada enempää.
Ohjaajina ovat tällä kaudella jatkaneet Marja Kuurne sekä Vesa Hurri ja lisäksi saatiin Kari Kuurne mukaan valmennustiimiin. Oppimisessa päästiin harppaus taas eteenpäin ja jo harjoitellut asiat alkavat sujumaan monilta pelaajilta todella hienosti. Hurjaa kehitystä on huomattu nimenomaan joukkueena pelaamisessa. Tämän ikäisille tärkeää on, että harrastus säilyy mielekkäänä ja joka kerta leikimmekin harjoituksissa, lasten suosikki on kuka pelkää puolustajaa. Syötöt ovat olleet tälläkin kaudella pääpainoite harjoittelussa. Jos katsotaan aikaa eteenpäin, tämä on ehkä tärkein taito, joka tässä lajissa on hallittava.
Suurin osa lapsista on mukana kilpatoiminnassa Intersport-liiga 2012-2013 joukkueessa. Kahta jälkimmäistä turnausta pystyi seuraamaan myös livenä netin välityksellä. Tänä vuonna runsaan pelaajamäärän takia ilmoitimme kaksi joukkuetta mukaan, jotta lapset saisivat hyvin peliaikaa. Turnauksien osalta kausi jäi lyhyeksi, vain kolme turnausta ehdittiin pelata. Viimeiseen turnauksen saimme pikaisen aikataulun takia vain toisen joukkueen mukaan, mutta tässä sarjamuodossa tämä onneksi onnistui. Joukkueet pärjäsivät jälleen hienosti ja katsojat saivatkin seurata välillä erittäin laadukasta peliä. Monet olivat omaksuneet juuri ne asiat mitä oli harjoittelussa painotettukin. Hieman aremmatkin pelaajat suoriutuivat hienosti ja ylittivät itsensä kentällä.
Valmennuskolmikko on erittäin ylpeä kaikista suojateistaan. Varsinkin viimeisen turnauksen ensimmäinen peli jää valmentajien mieleen. Siinä nähtiin kauden hienoimpia suorituksia ja hurjaa kehitystä kentällä. Syötettiin toisille laadukkaasti, liikuttiin vapaaseen paikkaan ja puolustettiin sekä hyökättiin koko kentällisen voimin. Maalivahdit pelasivat tällä kaudella myös kerrassaan loistavasti. Vielä ei joukkueella ole varsinaista maalivahtia, vaan muutama pelaaja pelasi toisessa joukkueessa kentällä ja toisessa maalissa.
Tätä porukkaa on ollut mielenkiintoista valmentaa. Mukana on paljon erilaisia lapsia ja harjoitteiden suunnittelussa yritetään miettiä monipuolisia harjoituksia, joissa kaikki kokisivat onnistumisia ja samalla taidot kehittyvät. Välillä on suunnitelmat parempi heittää hallin roskikseen, kun lapsilla on ”hieman” villimpi meno päällä ja ottaa pieni rauhoittuminen alas istumalla tai leikkiä vaikka banaanihippaa. Toivottavasti päästään taas tammikuussa jatkamaan harjoittelua turvallisesti.
– Marja Kuurne

Tästä linkistä pääset katselemaan kuvia junnujen kotiturnauksesta marraskuulta!

Pojat 2007-2010

Flanels D2-pojat pelasivat SSBL:n haastajasarjaa 2008–2009 syntyneiden ikäluokassa. Sarjassa saa pelata myös ilman erityislupaa kolme 2007 syntynyttä pelaajaa, joista yksi saa olla maalissa ja kaksi kentällä. Kuten tiedämme ovat ikäluokat vuosien saatossa pienentyneet toiminta-alueellamme, tästä ja osittain niukoista salivuoroista johtuen meilläkin tässä ryhmässä harjoittelee 2007–2011 syntyneitä pelaajia.
Sarjakokoonpanossa, eli D2 kilpajoukkueessa, pelaajat jakaantuivat näin: 2007 syntyneitä on kolme, 2008 syntyneitä neljä, 2009 syntyneitä neljä, 2010 syntyneitä 5 sekä yksi 2011 syntynyt. Meidän joukkueemme on selvästi sarjan nuorin.
Pienet ikäluokat joukkuelajin uhka vai mahdollisuus? Harjoitusten mielekkyyden, harrastajamäärien suuren suosion, myös kilpailullisen menestykseen kannalta ikäluokkien yhdistäminen on toimiva ratkaisu. Erityisesti joukkueen sekä yksilöiden kehittymisen kannalta ikäluokkien yhdistäminen on toiminut. Harjoituksiin osallistuu parhaillaan lähes 30 lasta samaan aikaan. Osa harrastaa, osa pelaa harrastesarjaa ja osa kilpasarjaa. Kaikessa tekemisessä on toisten kunnioittaminen ja tukeminen esimerkillistä. Joukkueemme vahvuutena onkin äärimmäisen hyvä joukkuehenki ja usko omiin kykyihin. Harjoittelemme kaksi kertaa viikossa, kun kaupungeissa harjoituksia on jopa neljä kertaa viikossa. Tässäkin mielestämme meillä on toimivampi konsepti, jotta lapsille jää myös aikaa muihin harrastuksiin ja motivaatio tehdä harjoitukset huolella säilyy.Pelillisen menestyksen taustalla ja toiminnan keskiössä ovat aina lapset. Heille seuran on taattava laadukkaat mahdollisuudet kehittää vuorovaikutus-, yksilö- ja joukkuetaitoja. Taustalle tarvitaan toki vanhempien tuki, sponsoreita, seura-aktiiveja sekä hyvät puitteet. Nykyiseen valmennustiimiimme D2 poikien osalta kuuluu allekirjoittaneen lisäksi Jussi Seppälä, Ilari Suuronen ja Sami Pirttimäki. Laaja ja toimintaan sitoutunut valmennus pystyy auttamaan erityisesti yksilöitä kehittämään omia yksilötaitojaan ja hitsautumaan joukkueena yhteen. Harjoitukset ja pelit ovat yksi osa tekemistä ja taustalla tapahtuu myös paljon. Valmennusryhmä miettii illasta toiseen, miten tätä joukkuetta ja näitä loistavia yksilöitä voidaan kehittää.
Kausi alkoi syksyllä Lahdessa epävarmoissa tunnelmissa ja olimme kovasti altavastaajia. Tilanteita saatiin, mutta pelipaikat ja uutena tullut ison kentän pelitaktiikka sekä vaihtaminen oli vielä hiukan hakusessa. Usko ei kuitenkaan loppunut, vaan motivaatio ja nälkä vain kasvoivat. Onnistumisten kautta valmistauduttiin seuraaviin turnauksiin, joissa päästiin jo kunnolla haastamaan isompia pelaajia ja pisteitäkin alkoi tulla. Joukkueen kovan tason osoitti myös se, että 2010–2011 syntyneet pelaajamme eivät päästäneet vastustajan vanhempia pelaajia edes maalipaikoille ja pystyvät laittamaan tasavertaisesti kampoihin. Samaan aikaan oman joukkueemme vanhemmat pelaajat kannustavat pienempiään mahtaviin suorituksiin sekä omilla vahvoilla suorituksillaan tekivät tulosta. Aitoa kunnon tekemisen meininkiä ja yhteisöllisyyttä. Kevätkauteen lähdemme pelaamaan sarjan kärkipaikoista. Pelin kautta joukkue näytti itselleen olevansa oikeassa sarjassa kehittymisen suhteen.
Vallitsevan tilanteen takia kausi keskeytyi, mutta olemme valmiita mahdollisesti tammikuussa jatkuvaan sarjaan. Eikä tätä pelkästään pelien takia tehdä, eikä pidä tehdä. Tärkeää on, että lasten harrastaminen voi jatkua harjoittelun myötä. Muistetaan myös välipäivät temppuilla ulkona pallon ja mailan sekä kavereiden kanssa. Kasvun tiellä ollaan.
– Pekka Huikko

Tästä linkistä pääset katsomaan junnujen kuvia kotiturnauksesta marraskuulta!

Naiset

Varsin omituinen vuosi 2020 on jättänyt jälkensä myös salibandyharrasteisiin. Keväällä sarjapelit päättyivät poikkeuksellisen aikaisin vallitsevan maailmantilanteen takia ja sama koettiin nyt syyskaudella ensin yhden turnauksen peruuntumisen myötä ja sittemmin koko toiminnan jäädessä määrittelemättömälle tauolle.
Lähtökohdat kaudelle 2020-2021 olivat joka tapauksessa mallillaan; tappioton kevät 2020 takana ja nousu sarjatasoa korkeammalle toivat mukanaan positiivista energiaa joukkueeseen. Konkreettinen esimerkki tästä oli sisäharjoittelun aloittaminen jo hyvissä ajoin kesällä. Kauden alla pelatuissa harjoituspeleissä joukkue jatkoi voitokasta menoaan. Kaikki oli valmiina tosipeleihin.
Näitä tosipelejä ehdittiin pelaamaan syksyn aikana kaiken kaikkiaan neljä kappaletta, joista saldona kolme voittoa ja yksi tasapeli. Maaleja tehtiin noissa neljässä pelissä 16 ja päästettiin 9, joten maalierokin on mukavasti plussan puolella (+ 7). Sarjapelien jäädessä toistaiseksi tauolle Flanels johtaa sarjaa pisteen erolla Happeeseen ja MultiAntsiin. Tehopisteiden valossa onnistuneimmin kautensa ovat aloittaneet Henriikka Norola (4 peliä, 8+0= 8), Marja Kuurne (4, 4+3= 7), Mirka Pölkki (4, 1+5= 6) ja Mia Reponen (4, 5+0= 5).
Vaikka tänä vuonna ei ole hävitty peliäkään, pelillisesti joukkue ei ole vielä kenties näyttänyt ihan parasta osaamistaan. Näin ollen odotukset tulevaisuutta kohtaan ovat toiveikkaat. Viimeksi on pelattu sarjapelejä lähes pari kuukautta sitten, mutta se aika on käytetty hyväksi treenipuolella. Pitkään kaivattu pallokontrolli alkaa näyttämään aika ajoin pelitavalta ja muutoinkin sitoutuminen tekemiseen on ollut entisen kiitettävällä tasolla. Yhteisharjoitteet miesjoukkueen kanssa ovat edelleen lisänneet pelaajien reagointinopeutta ja suoritustasoa. Heidi Mutkalan organisoimissa alkuverryttelyissä on jopa nähty miesjoukkueen jäseniäkin. Yhteishenki seuran sisällä kukoistaa ja yhteistyötä joukkueiden kesken jatketaan varmasti edelleen, kunhan salin ovet taas aukenevat.
Palataanpa hieman vielä sarjapeleihin. Kaksi ”siirrettyä” turnausta on tarkoitus pelata kevätkauden päätteeksi huhtikuussa. Flanelsilla on siis edessään kevätkaudella kaiken kaikkiaan seitsemän turnausta, mikäli kansalliset olosuhteet sen sallivat. Kruununa kauden viimeinen turnaus vappuaattona Jämsänkoskella. Toivottavasti siellä taistellaan jälleen sarjanoususta…
– Vesa Kuurne

Miehet


Miesten edustusjoukkue siirtyi täksi kaudeksi Kaakkois-Suomen puolelta Sisä-Suomen V-divisioonaan. Syyskaudella ehdittiin pelata vain neljä peliä ennen sarjan keskeyttämistä. Vain yhdellä pistemenetyksellä joukkue sijoittuu sarjan kärkipäähän. Alueen vaihdos ja ennen kauden alkua tehdyt linjaukset harrastuskynnyksen madaltamiseksi ovat osoittautuneet oikeiksi ratkaisuiksi ja otteet pelikentällä ovat olleet rennon positiivisia.
Äijäsähly pyöri taas totutusti koko kesän tutulla kaavalla maanantai-iltaisin. Vuorolla tärkeintä on edelleen ja tulevaisuudessakin hauskanpito hyvällä porukalla ja liikunnasta nauttiminen. Runsaan kävijämäärän perusteella on helppo todeta vuoron toimivan ja hoitavan tehtävänsä. Toivottavasti ensi vuonna pelit saadaan taas nopeasti käyntiin.
– Ilari Suuronen