Soilu ja Varonen mukana P14 -maajoukkuetie -toiminnan alueleirillä

P14- ikäluokan MAAJOUKKUETIE- toiminta jatkui Keski-Suomessa tänään sunnuntaina Alueleirin merkeissä. Tälle ikäluokalle järjestyksessään kolmannella leirillä liikuntakeskus Buugissa mukana olivat myös Flanelsin junnut Urho Soilu ja Matti Varonen.

Alueleirin perusteella pelaajat tammikuussa järjestettävään MAAJOUKKUETIE Winter Cup -pelitapahtumaan Eerikkilän Urheiluopistolle.

Tämän päivän Alueleirille valittiin Keski-Suomesta mukaan yhteensä 30 kenttäpelaajaa sekä 4 maalivahtia.

Ulkopelivuorot kesä 2022

Kelien lämmetessä on aika pistää pihapelit käyntiin ulkokaukalossa. Ei erillistä maksua, seuran jäsenmaksulla oikeus osallistua pelivuoroille.

Maanantaina:
Rouva- ja ladysähly klo 17.30-18.30
HUOM! Aika muuttuu juhannuksen jälkeen klo 18.30-19.30.

Junnujen kesäkerhot keskiviikkona:
HUOM! 1.6-29.6 välisenä aikana.

2011-2013 syntyneet tytöt ja pojat klo 16-17

2007-2010 pojat klo 17-18.15

2014-2016 syntyneet tytöt ja pojat klo 18.15-19.15

Lauantaina Kesäniemessä pelattiin tiukka tennisturnaus

Tennis on tunnetusti NHL-ammattilaisten suosimaa kesäharjoittelua, mutta on lajia harrastettu Joutsankin
seudulla jo vuosikymmeniä. Hyvät peliolosuhteet ja lämpimät kesät ovat tuoneet lajin pariin uusia
harrastajia ja tennispyhätön varausvihko onkin täyttynyt kiitettävällä tavalla.

Jo kolmatta kertaa kokoontuivat lajin ystävät yhteen pelaamaan iloisella mielellä ja rennolla otteella
Luhangan Kesäniemen tenniskeskukseen. Mukana oli runsaasti Flanelsin toiminnassa eri tavalla mukana
olevia persoonia. Aamun jännittävin hetki oli parien arvonta, olihan kyseessä nimittäin nelinpeliturnaus.

Parit olivat jaettu kahteen lohkoon. Alkusarjan jälkeen jatkettiin pudostuspeleihin, joissa ratkottiin
ylempään ja alempaan jatkosarjaan menijät. Sitten ratkottiin vielä molempien sarjojen A ja B -finaaliparit,
kunnes lopullinen järjestys oli valmis. Voittajaksi selviytyi jännittävien vaiheiden jälkeen pari Markkanen
– Suuronen
. Luhangan kunta lahjoitti voittajille tuotepalkinnon.

Ajoittaisista tuulenpuuskista huolimatta keli oli jälleen mitä mainioin ja pelaajien taso kasvaa vuosi
vuodelta. Eiköhän ensi vuonna pelata jälleen.

Turnauksen osallistujat pareittain:
Vesku Hurri – Timppa Kakko
Vili Saari – Harry Koponen
Ilpo Suuronen – Arttu Markkanen
Artsi Vainiomäki – Posti Soilu
Tuukka Hentinen – JP Vesalainen
Niso Heinonen – Vee Kuurne
Peku Hahtala – Pasi Kinnunen
Ville Kämppi – Pekka Huikko/Esko Pekkala

Alla kuvia turnauksesta, kuvaajana Riku Kuurne:

Flanelsin vuosikokous keskiviikkona 28.7.2021

Voimistelu-, urheilu- ja raittisseura Flanels ry:n vuosikokous pidetään keskiviikkona 28. heinäkuuta 2021 klo 19 alkaen Oravakiven ABC:lla Joutsassa. Käsitellään sääntöjen mukaiset asiat, palkitsemiset. Asianmukaiset tarjoilut sekä perinteinen kuntoloma-arvonta osallistujille.

Pelaajatarina, Joel Lahti

Kuva: Esa Jokinen.

Seuraavaksi oman pelaajatarinansa pääsee kertomaan nykyisin Happeessa pelaava Joel Lahti.

Oma peliura

En ihan tarkkaan muista vuotta, milloin pelaaminen Flanelssissa alkoi. Todennäköisesti se oli vuonna 2004 tai 2005. Sen muistan kuitenkin kuin eilisen, kun ensimmäiset reenit olivat Joutsan lukion liikuntasalissa. Meillä oli Leivonmäen pallokerhossa ollut jo pidempään hyvä meininki ja sitten kun kuultiin, että Joutsaan perustetaan 93- ikäluokan joukkue, saatiin heti Leivonmäeltä porukka kasaan, jolla lähdettiin Joutsaan reeneihin. On hauskaa ajatella, kuinka paljon tuolloin jännitti noita ensimmäisiä reenejä ja sitä, kuinka tuolloin jännityksen syynä olleet uudet pelikaverit, ovat osa nykyään ihan parhaita ystäviäni.

Joukkueen kanssa pelatessa ja reenatessa äkkiä kävikin selväksi, että 93-ikäluokka oli Joutsassa urheilullisesti poikkeuksellisen lahjakas ja joukkueella lähti homma heti rullaamaan äärettömän hyvin. Taidettiin heti ensimmäisellä kaudella voittaa aluemestaruus ja pärjättiin hyvin tulevinakin vuosina.

Monen hienon vuoden jälkeen tuon joukkueen tie kuitenkin päättyi ja vaihdoin Flanelsin 95- ikäluokan joukkueeseen. Hienosti meillä meni tämänkin joukkueen kanssa, sillä pääsimme ikäluokkamme SM-sarjaan. Siellä kyyti oli välillä kylmääkin, mutta oli hieno kokemus päästä pelaamaan kovimmalla mahdollisella tasolla  ja onnistuimmehan mekin ottamaan muutaman voiton isoista seuroista, kuten Happeesta ja Josbasta.

Kyseisen SM-sarjakauden jälkeen pelasin muistaakseni 3-4 kautta Flanelsin edustusjoukkueessa, joista viimeiset rinnakkaisedustuksella Happeen A-juniori joukkueen kanssa.

Flanelsissa on mukava olla

Flanelssissa pelaamisessa ylivoimaisesti parasta on ollut hauskuus. On ensinnäkin upeaa, että olen saanut pelata hienoa urheilulajia parhaiden ystävieni kanssa, mutta vaikkei kyseessä olisivatkaan olleet juuri parhaat ystäväni, on Flanelssissa aina ollut semmoinen sopiva pilke silmäkulmassa ja huumoria aimo annos mukana. Tästä kuuluu varmasti iso kiitos Huikon Jukalle, joka on ollut tärkeä hahmo oman Flanels-uran aikana. Jukan toimintaa kuvastaisi hyvin valmentajalegenda Seppo Pulkkisen usein käyttämä toteamus ”tosissaan muttei totisesti”.

Kuva: Ville Vuorinen.

Ikimuistoisin ottelu tai maali?

Hmm, näitä olisi varmasti montakin. Muistan esimerkiksi tarkkaan yhden maalin, jonka tein edustusjoukkueen kuumassa kamppailussa Konneveden Konnua vastaan (Näissä peleissä oli muuten poikkeuksetta kova meininki!). Ehkä kuitenkin ikimuistoisin ottelu on peli Kouvolassa, jossa voitettiin isäntäjoukkue Kouvolan Sudet ja varmistettiin SM-sarja paikka C95-joukkueella. Jos en ihan väärin muista, niin oltiin jopa 4-0 häviöllä ekan erän jälkeen ja noustiin vielä 4-5 voittoon. 

Missä ja mitä teet tällä hetkellä?

Juuri tällä hetkellä asun Helsingissä kesätöiden takia, mutta palaan syksyllä takaisin Jyväskylään. Syksyllä alkaa 6. kauteni Happeen edustusjoukkueessa ja jälleen kerran teemme kaikkemme, jotta pystyisimme siirtämään Classicin pois valtaistuimelta.

Terveisiä junioripelaajille ja kasvattiseuralle?

Terveisinä haluan sanoa sen, että muistakaa nauttia harrastamisesta, oli kyse sitten salibandysta, jalkapallosta tai vaikka pianon soitosta. Älkää ajatelko, että jos nyt en pärjää, en voi ikinä menestyä. Oon itse monesti pohdiskellut, että ketkä olivat kovimpia pelaajia silloin kun olin itse nuori. Heistä harvat ovat semmoisia, keitä vastaan olen pelannut liigassa. Kovimpia pelaajia liigatasolla ovat ne, jotka ovat sinnikkäästi jaksaneet tehdä töitä menestyksen eteen ja luottaneet itseensä.

Miten haluat tsempata salibandya harrastavia vaikean koronavuoden keskellä?

Koitetaan vielä hetki jaksaa! Koronatilanne näyttää kokoajan parantuvan, joten toivottavasti syksyllä päästään taas pelaamaan ja harjoittelemaan normaalisti. Sitä ennen muistakaa myös nauttia kesästä! 😊

”Kovimpia pelaajia liigatasolla ovat ne, jotka ovat sinnikkäästi jaksaneet tehdä töitä menestyksen eteen ja luottaneet itseensä.” – Joel Lahti

Hanki seuratuotteita- tuet junnutoimintaa!

Kulunut vuosi on ollut rankkaa aikaa myös pienille seuroille. Vaikka erilaiset matkakulut ja muut ovat pelien perumisen myötä vähentyneet lähes olemattomiin, on muita juoksevia kuluja silti pyöritettävänä.

Olemme hankkineet pienempiä seuratuotteita, joita ostamalla voit olla tukemassa junioritoiminnan jatkumista myös tulevaisuudessa.

Ommeltava merkki on kätevä esimerkiksi reppuun tai treenikassiin. Merkin voi ommella ja näyttää näin tukensa omalle seuralle.

Kasvomaski seuran logolla on hengittävää materiaalia ja kokoja löytyy lapsille ja aikuisille. Koronatilanteesta johtuen kasvomaskisiuositus on meidänkin seutukunnalla vahva, joten nyt voit pukea yllesi maskin oman seuran logolla varustettuna!

Monikäyttöinen tuubihuivi sopii kaikenkokoisille. Kelien lämmetessä pipot alkavat olla liian kuumia päässä, joten tämän paikallisella yrittäjällä painetun tuubihuivin voit kietoa päähän ja suunnata ulkoilemaan! Sopii myös kaulalle huiviksi.

Ota rohkeasti yhteyttä ja hanki omasi!

Pelaaja-ja valmentajatarina, Tuukka Jussila

Oma peliura

Oma pelaajaura alkoi Joutsan lukion salissa vuonna 2006, kun Huikon Jukka veti Flanelsin sählykerhoa. Joutsan liikuntahallin valmistuessa seuraavana vuonna pääsimme sinne pelaamaan. Kausi 2007-2008 oli ensimmäinen kausi kun hypättiin sarjaan pelaamaan D95-joukkueella. Olin periaatteessa joukkueeseen alaikäinen, sillä olin kaksi vuotta nuorempi kuin joukkueen ydinporukka. Joukkueen viimeinen kausi oli 2009-2010, jolloin nousimme sensaatiomaisesti sm-sarjaan. Tämän kauden jälkeen joukkue kuitenkin hajotettiin ja siirryin pelaamaan 97-syntyneiden poikien joukkueeseen. Tällä joukkueella mentiin kauteen 2014-2015 asti, kunnes joukkuetta ei enää saatu kasaan.

Viimeisellä junnukaudella oli kertynyt jo hyvin pelejä vyölle Flanelsin edustusjoukkueessa, jossa sitten tahkosin kauteen 2019-2020 asti. Syksyllä 2019 kroppa sanoi itsensä irti ja jouduin jättäytymään pelikentiltä ja olemaan loppukauden sivussa.

Valmennus- ja seurahommiin

Vuonna 2018 kävin vetämässä satunnaisia treenejä junioreille, mutta virallisesti hyppäsin valmennushommiin mukaan kaudelle 2019-2020. Valmentamisen aloitin siksi, että olin jo jonkun aikaa ollut kiinnostunut valmentamisesta sekä liikunnanohjaustöistä. Tähtäimessä oli myös jossain vaiheessa jatkaa liikunta-alan opintoja joista olin saanut esimakua vuonna 2018 Varalan urheiluopiston liikunnanohjauksen peruskurssilta.
Flanelsissa valmentaminen ja seuratyö antoi hyvää kokemusta tulevaisuuden opiskeluja ajatellen. Kaudella 2019-2020 valmensin pääosin 2008-syntyneiden poikien joukkuetta, joka kehittyi huimasti kaudella. Samalla kehityin myös itse paljon valmentajana ja ohjaajana.

Flanelsissa toimimisessa parasta oli se, että sai paljon vastuuta. Pääsin seuran hallitukseen mukaan, toimin turnauspäällikkönä ja sain mahdollisuuden valmentaa. Pääsin tekemään arvokasta seuratyötä, koska innokkaita valmentajia ei ollut jonoksi asti. Valmentamisesta sain ennen kaikkea hyvää kokemusta liikunta-alan opintoja ajatellen ja hyviä uudenlaisia kokemuksia myös salibandyn saralla valmentajan näkökulmasta.

Näin saatiin lentävä lähtö kauteen ja debyytti valmentajana oli onnistunut paremmin, mitä osasin kuvitella.

Valmentajana ehkä mieleenpainuvin muisto oli joukkueen ekasta turnauksesta Vaajakoskella, mistä yllätyksenä raapaistiin mukaan kolme pistettä. Oltiin treenattu joukkueen kanssa vasta viikko yhdessä ennen turnausta ja joukkue oli kokenut isoja muutoksia ennen kauden alkua. Ekasta pelistä 10-10 tasapeli ja toisesta 7-6 voitto Happeesta tiukkojen vaiheiden jälkeen. Näin saatiin lentävä lähtö kauteen ja debyytti valmentajana oli onnistunut paremmin, mitä osasin kuvitella.

Kannustan ehdottomasti kaikkia nuoria, ketä edes hippusen verran kiinnostaa valmentajan hommat, lähtemään rohkeasti mukaan. Seuratyö on todella arvokasta ja antoisaa, valmentajana oppii myös paljon johtamista ja organisointia. Myös lisätienesti esimerkiksi opintojen ohella valmentamisesta on aina plussaa.

Tie vei Tampereelle

Tällä hetkellä asun Tampereella ja opiskelen Varalan urheiluopistossa liikunnanohjaajaksi. Opintojen ohella olen tehnyt valmennus- ja kerhonohjaajahommia vuoden alusta asti Ilves salibandyssä. Parhaillaan suoritan myös kevään työharjoittelujaksoa Ilveksellä.

Loppuun terveiset

Junioripelaajille haluan lähettää terveisiä, että muistakaa pitää hauskaa ja nauttia salibandystä. On tärkeää harrastaa urheilua ja saada sitä kautta kavereita sekä mahtavia kokemuksia kentällä ja sen ulkopuolella. Kasvattajaseura Flanelsille haluan sanoa, että jatkakaa samaa panostamista juniorityöhön, koska junnuissa on tulevaisuus.

Tsemppiä vielä kaikille salibandyn harrastajille vaikean koronatilanteen keskellä ja toivotaan, että päästään pian takaisin pelikentille pitämään yhdessä hauskaa huikean lajin parissa!

Seuratyö on todella arvokasta ja antoisaa, valmentajana oppii myös paljon johtamista ja organisointia.

Pelaaja- ja valmentajatarina, Tuukka Jussila

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Tuukka1-1.jpg

Oma peliura

Oma pelaajaura alkoi Joutsan lukion salissa vuonna 2006, kun Huikon Jukka veti Flanelsin sählykerhoa. Joutsan liikuntahallin valmistuessa seuraavana vuonna pääsimme sinne pelaamaan. Kausi 2007-2008 oli ensimmäinen kausi kun hypättiin sarjaan pelaamaan D95-joukkueella. Olin periaatteessa joukkueeseen alaikäinen, sillä olin kaksi vuotta nuorempi kuin joukkueen ydinporukka. Joukkueen viimeinen kausi oli 2009-2010, jolloin nousimme sensaatiomaisesti sm-sarjaan. Tämän kauden jälkeen joukkue kuitenkin hajotettiin ja siirryin pelaamaan 97-syntyneiden poikien joukkueeseen. Tällä joukkueella mentiin kauteen 2014-2015 asti, kunnes joukkuetta ei enää saatu kasaan.

Viimeisellä junnukaudella oli kertynyt jo hyvin pelejä vyölle Flanelsin edustusjoukkueessa, jossa sitten tahkosin kauteen 2019-2020 asti. Syksyllä 2019 kroppa sanoi itsensä irti ja jouduin jättäytymään pelikentiltä ja olemaan loppukauden sivussa.

Valmennus- ja seurahommiin

Vuonna 2018 kävin vetämässä satunnaisia treenejä junioreille, mutta virallisesti hyppäsin valmennushommiin mukaan kaudelle 2019-2020. Valmentamisen aloitin siksi, että olin jo jonkun aikaa ollut kiinnostunut valmentamisesta sekä liikunnanohjaustöistä. Tähtäimessä oli myös jossain vaiheessa jatkaa liikunta-alan opintoja joista olin saanut esimakua vuonna 2018 Varalan urheiluopiston liikunnanohjauksen peruskurssilta.
Flanelsissa valmentaminen ja seuratyö antoi hyvää kokemusta tulevaisuuden opiskeluja ajatellen. Kaudella 2019-2020 valmensin pääosin 2008-syntyneiden poikien joukkuetta, joka kehittyi huimasti kaudella. Samalla kehityin myös itse paljon valmentajana ja ohjaajana.

Flanelsissa toimimisessa parasta oli se, että sai paljon vastuuta. Pääsin seuran hallitukseen mukaan, toimin turnauspäällikkönä ja sain mahdollisuuden valmentaa. Pääsin tekemään arvokasta seuratyötä, koska innokkaita valmentajia ei ollut jonoksi asti. Valmentamisesta sain ennen kaikkea hyvää kokemusta liikunta-alan opintoja ajatellen ja hyviä uudenlaisia kokemuksia myös salibandyn saralla valmentajan näkökulmasta.

Näin saatiin lentävä lähtö kauteen ja debyytti valmentajana oli onnistunut paremmin, mitä osasin kuvitella.

Valmentajana ehkä mieleenpainuvin muisto oli joukkueen ekasta turnauksesta Vaajakoskella, mistä yllätyksenä raapaistiin mukaan kolme pistettä. Oltiin treenattu joukkueen kanssa vasta viikko yhdessä ennen turnausta ja joukkue oli kokenut isoja muutoksia ennen kauden alkua. Ekasta pelistä 10-10 tasapeli ja toisesta 7-6 voitto Happeesta tiukkojen vaiheiden jälkeen. Näin saatiin lentävä lähtö kauteen ja debyytti valmentajana oli onnistunut paremmin, mitä osasin kuvitella.

Kannustan ehdottomasti kaikkia nuoria, ketä edes hippusen verran kiinnostaa valmentajan hommat, lähtemään rohkeasti mukaan. Seuratyö on todella arvokasta ja antoisaa, valmentajana oppii myös paljon johtamista ja organisointia. Myös lisätienesti esimerkiksi opintojen ohella valmentamisesta on aina plussaa.

Tie vei Tampereelle

Tällä hetkellä asun Tampereella ja opiskelen Varalan urheiluopistossa liikunnanohjaajaksi. Opintojen ohella olen tehnyt valmennus- ja kerhonohjaajahommia vuoden alusta asti Ilves salibandyssä. Parhaillaan suoritan myös kevään työharjoittelujaksoa Ilveksellä.

Loppuun terveiset

Junioripelaajille haluan lähettää terveisiä, että muistakaa pitää hauskaa ja nauttia salibandystä. On tärkeää harrastaa urheilua ja saada sitä kautta kavereita sekä mahtavia kokemuksia kentällä ja sen ulkopuolella. Kasvattajaseura Flanelsille haluan sanoa, että jatkakaa samaa panostamista juniorityöhön, koska junnuissa on tulevaisuus.

Tsemppiä vielä kaikille salibandyn harrastajille vaikean koronatilanteen keskellä ja toivotaan, että päästään pian takaisin pelikentille pitämään yhdessä hauskaa huikean lajin parissa!

Seuratyö on todella arvokasta ja antoisaa, valmentajana oppii myös paljon johtamista ja organisointia.

Turnausväsymys – ilman otteluita ja pelimatkoja

Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun seuran hallitus päätti keskeyttää harjoituskauden maailmalta vyöryneiden uutisten saattelemana. Alkoi koronaviruksen värittämä ajanjakso, joka jatkuu edelleen. Vain 12 tartuntaa koko vuoden aikana omassa pitäjässämme tilastoituna – silti maskit, käsidesit sekä turvavälit ovat tulleet rutiineiksi.

Syksyllä saimme harrastaa hallissa ja pelit potkaistiin myös käyntiin kovalla innolla. Pikkuhiljaa otteluita alkoi peruuntua ja mieli oli maassa. Viikkoa ennen suunniteltua joulutaukoa kunta laittoi kotihallin ovet säppiin. Epävarmuus tulevasta jylläsi niin pelaajien kuin valmentajien mielessä, miten tästä jatketaan.

Tammikuussa kaikki pääsivät harrastamaan, mutta vain hetkeksi. Oli jälleen aika rajoitusten ja aikuisten ryhmät pistettiin kokonaan tauolle. Näin mennään tälläkin hetkellä, lisäksi myös sarjat on keskeytetty kevätkauden osalta.

Miltä vuosi on näyttäytynyt harrastavan lapsen silmin? Näen vahvasti pelien olevan se juttu junnuille, eikä mikään ihme. D2-poikien joukkue pääsi huimaan vauhtiin viime syksynä aluesarjassa, ja otteluiden peruminen oli kuin puukonisku selkään. Myös nuoremmat odottivat Intersport-liigan turnauspäiviä kuin kuuta nousevaa – pelien jälkeen pufffetista haettu mokkapala kruunasi reissun.

Miehille prime time-aikaan pyörinyt äijäsähly ei ole koskaan ollut totista vääntöä, eikä naisten rouvasählyssä kukaan ole taistellut pallosta verenmaku suussa. Miesten edustusjoukkueen kausi alkoi lupaavasti pelien puolella, vaikkei treeneissä suurta edustusta viikottain näkynytkään. Naisten joukkueella kausi lähti upeasti käyntiin ylemmässä sarjassa, ja yhteisten treenien puuttuminen teki monelle ison aukon arkeen.

Rajoitusten tiukentuessa ja ohjeiden lisääntyessä myös valmentajat ovat joutuneet pohtimaan omaa rooliaan. Onnistuneiden laukauksien jälkeen ei voi tehdä ylävitosia ja selkään taputtaminen on myös kontaktien välttämiseksi pannassa. Kuinka motivoin junioreita harjoittelemaan, vaikka seuraavaa turnauspäivää ei ole tiedossa? Miten toimimme, jos ovet menevät jälleen säppiin? Mitenköhän se yksi juniori pärjää, joka ei ole käynyt pitkään aikaan kontaktien välttämiseksi?

Huoltajat ovat myös oma lukunsa. Normaalisti lehtereillä on istunut kourallinen vanhempia ja peleissä meillä on yleensä ollut suuri joukko kannustajia matkassa. Jokaisella on ollut oma tärkeä tehtävä, olkoon se kahvinkeitto kotiturnauksessa, ensi-avusta huolehtiminen tai ottelun valokuvaaminen. Kaikilla on ollut oma paikkansa seuran yhteisössä.

Seuratyöntekijälle vuosi on ollut opettavainen. On tehty haasteita, jaettu liikuntavinkkejä, yritetty motivoida ja olla ajan tasalla kaikesta. On suunniteltu ja ideoitu, vaikka lähes kaikki on jouduttu lopulta tilanteen muuttumisen myötä perumaan. On tehty tiedotetta tiedotteen perään- anteeksi siis sähköpostin tukkimisesta.

Harrastaminen ei ole pelkästään lajin harjoittelua, se on myös kaikkea muuta. Se on turvallinen ympäristö, jossa jokainen saa olla oma itsensä. Se on paikka, jossa kiusaamiseen puututaan ja ketään ei jätetä yksin. Se on paikka, jossa saa purkaa energiaa ja onnistua yksilönä. Se on paikka, jossa tunteita saa tulla. Se on paikka, jossa kehitytään ja saadaan aikuiselta tsemppiä ja palautetta.

Joillekin viikoittaiset treenit voivat olla henkireikä, toiselle koulun tai työn lisäksi ainut sosiaalinen tapahtuma. Joku on voinut löytää sieltä hyvän kaverin, toinen kokee olevansa osa jotain suurempaa.

Allekirjoittaneella päällimmäinen tunne on turnausväsymys, vaikkei marraskuun jälkeen ole tehty yhtäkään pelimatkaa tai ottelua. Vuosi on ollut opettavainen monella tapaa. Olen kiitollinen siitä, että meidän jäsenet ovat noudattaneet ohjeistuksia, eikä harjoituksiin ole tultu oireisena. Myös aikuiset ovat pysyneet poissa hallista, iso kiitos siis kaikille jaksamisesta näinä vaikeina aikoina.

Odotan innolla sitä päivää, kun näen juniorit tositoimissa kentällä ja kannustusjoukot lehtereillä. Tunnelman täydentää puffetin tuore kahvi ja mokkapala, sekä ihmisten kasvoilla näkyvät iloiset ilmeet ilman peittäviä kasvomaskeja.

Seurakehittäjä Jonna Keihäsniemi

Rajoitukset Joutsan kunnassa jatkuvat 1.3. asti- sisäliikuntapaikat pysyvät edelleen kiinni

Joutsan kunnan voimassaolevat korona-rajoitukset ja tiedotteet (päivitetty 12.2.2021)
Keski-Suomi on edelleen koronaepidemian kiihtymisvaiheessa. Leviämisen estämiseksi Joutsan kunnan poikkeusolojen johtoryhmä on päättänyt jatkaa voimassa olevia koronarajoituksia 1.3.2021 saakka.

Näin ollen seuran harjoitukset liikuntahallissa ovat peruttu 1.3. asti. Mahdollisista ohjatuista harjoituksista ulkotiloissa pienryhmissä tiedotamme heti, kun saamme tähän lisää tietoa!

Kannustamme kaikkia edelleen harjoittelemaan omatoimisesti sekä harrastamaan muita talviliikuntalajeja! Pysytään terveenä!