Seuraavaksi oman pelaajatarinansa pääsee kertomaan nykyisin Happeessa pelaava Joel Lahti.
Oma peliura
En ihan tarkkaan muista vuotta, milloin pelaaminen Flanelssissa alkoi. Todennäköisesti se oli vuonna 2004 tai 2005. Sen muistan kuitenkin kuin eilisen, kun ensimmäiset reenit olivat Joutsan lukion liikuntasalissa. Meillä oli Leivonmäen pallokerhossa ollut jo pidempään hyvä meininki ja sitten kun kuultiin, että Joutsaan perustetaan 93- ikäluokan joukkue, saatiin heti Leivonmäeltä porukka kasaan, jolla lähdettiin Joutsaan reeneihin. On hauskaa ajatella, kuinka paljon tuolloin jännitti noita ensimmäisiä reenejä ja sitä, kuinka tuolloin jännityksen syynä olleet uudet pelikaverit, ovat osa nykyään ihan parhaita ystäviäni.
Joukkueen kanssa pelatessa ja reenatessa äkkiä kävikin selväksi, että 93-ikäluokka oli Joutsassa urheilullisesti poikkeuksellisen lahjakas ja joukkueella lähti homma heti rullaamaan äärettömän hyvin. Taidettiin heti ensimmäisellä kaudella voittaa aluemestaruus ja pärjättiin hyvin tulevinakin vuosina.
Monen hienon vuoden jälkeen tuon joukkueen tie kuitenkin päättyi ja vaihdoin Flanelsin 95- ikäluokan joukkueeseen. Hienosti meillä meni tämänkin joukkueen kanssa, sillä pääsimme ikäluokkamme SM-sarjaan. Siellä kyyti oli välillä kylmääkin, mutta oli hieno kokemus päästä pelaamaan kovimmalla mahdollisella tasolla ja onnistuimmehan mekin ottamaan muutaman voiton isoista seuroista, kuten Happeesta ja Josbasta.
Kyseisen SM-sarjakauden jälkeen pelasin muistaakseni 3-4 kautta Flanelsin edustusjoukkueessa, joista viimeiset rinnakkaisedustuksella Happeen A-juniori joukkueen kanssa.
Flanelsissa on mukava olla
Flanelssissa pelaamisessa ylivoimaisesti parasta on ollut hauskuus. On ensinnäkin upeaa, että olen saanut pelata hienoa urheilulajia parhaiden ystävieni kanssa, mutta vaikkei kyseessä olisivatkaan olleet juuri parhaat ystäväni, on Flanelssissa aina ollut semmoinen sopiva pilke silmäkulmassa ja huumoria aimo annos mukana. Tästä kuuluu varmasti iso kiitos Huikon Jukalle, joka on ollut tärkeä hahmo oman Flanels-uran aikana. Jukan toimintaa kuvastaisi hyvin valmentajalegenda Seppo Pulkkisen usein käyttämä toteamus ”tosissaan muttei totisesti”.
Ikimuistoisin ottelu tai maali?
Hmm, näitä olisi varmasti montakin. Muistan esimerkiksi tarkkaan yhden maalin, jonka tein edustusjoukkueen kuumassa kamppailussa Konneveden Konnua vastaan (Näissä peleissä oli muuten poikkeuksetta kova meininki!). Ehkä kuitenkin ikimuistoisin ottelu on peli Kouvolassa, jossa voitettiin isäntäjoukkue Kouvolan Sudet ja varmistettiin SM-sarja paikka C95-joukkueella. Jos en ihan väärin muista, niin oltiin jopa 4-0 häviöllä ekan erän jälkeen ja noustiin vielä 4-5 voittoon.
Missä ja mitä teet tällä hetkellä?
Juuri tällä hetkellä asun Helsingissä kesätöiden takia, mutta palaan syksyllä takaisin Jyväskylään. Syksyllä alkaa 6. kauteni Happeen edustusjoukkueessa ja jälleen kerran teemme kaikkemme, jotta pystyisimme siirtämään Classicin pois valtaistuimelta.
Terveisiä junioripelaajille ja kasvattiseuralle?
Terveisinä haluan sanoa sen, että muistakaa nauttia harrastamisesta, oli kyse sitten salibandysta, jalkapallosta tai vaikka pianon soitosta. Älkää ajatelko, että jos nyt en pärjää, en voi ikinä menestyä. Oon itse monesti pohdiskellut, että ketkä olivat kovimpia pelaajia silloin kun olin itse nuori. Heistä harvat ovat semmoisia, keitä vastaan olen pelannut liigassa. Kovimpia pelaajia liigatasolla ovat ne, jotka ovat sinnikkäästi jaksaneet tehdä töitä menestyksen eteen ja luottaneet itseensä.
Miten haluat tsempata salibandya harrastavia vaikean koronavuoden keskellä?
Koitetaan vielä hetki jaksaa! Koronatilanne näyttää kokoajan parantuvan, joten toivottavasti syksyllä päästään taas pelaamaan ja harjoittelemaan normaalisti. Sitä ennen muistakaa myös nauttia kesästä! 😊
”Kovimpia pelaajia liigatasolla ovat ne, jotka ovat sinnikkäästi jaksaneet tehdä töitä menestyksen eteen ja luottaneet itseensä.” – Joel Lahti
