Oma peliura
Oma pelaajaura alkoi Joutsan lukion salissa vuonna 2006, kun Huikon Jukka veti Flanelsin sählykerhoa. Joutsan liikuntahallin valmistuessa seuraavana vuonna pääsimme sinne pelaamaan. Kausi 2007-2008 oli ensimmäinen kausi kun hypättiin sarjaan pelaamaan D95-joukkueella. Olin periaatteessa joukkueeseen alaikäinen, sillä olin kaksi vuotta nuorempi kuin joukkueen ydinporukka. Joukkueen viimeinen kausi oli 2009-2010, jolloin nousimme sensaatiomaisesti sm-sarjaan. Tämän kauden jälkeen joukkue kuitenkin hajotettiin ja siirryin pelaamaan 97-syntyneiden poikien joukkueeseen. Tällä joukkueella mentiin kauteen 2014-2015 asti, kunnes joukkuetta ei enää saatu kasaan.
Viimeisellä junnukaudella oli kertynyt jo hyvin pelejä vyölle Flanelsin edustusjoukkueessa, jossa sitten tahkosin kauteen 2019-2020 asti. Syksyllä 2019 kroppa sanoi itsensä irti ja jouduin jättäytymään pelikentiltä ja olemaan loppukauden sivussa.
Valmennus- ja seurahommiin
Vuonna 2018 kävin vetämässä satunnaisia treenejä junioreille, mutta virallisesti hyppäsin valmennushommiin mukaan kaudelle 2019-2020. Valmentamisen aloitin siksi, että olin jo jonkun aikaa ollut kiinnostunut valmentamisesta sekä liikunnanohjaustöistä. Tähtäimessä oli myös jossain vaiheessa jatkaa liikunta-alan opintoja joista olin saanut esimakua vuonna 2018 Varalan urheiluopiston liikunnanohjauksen peruskurssilta.
Flanelsissa valmentaminen ja seuratyö antoi hyvää kokemusta tulevaisuuden opiskeluja ajatellen. Kaudella 2019-2020 valmensin pääosin 2008-syntyneiden poikien joukkuetta, joka kehittyi huimasti kaudella. Samalla kehityin myös itse paljon valmentajana ja ohjaajana.
Flanelsissa toimimisessa parasta oli se, että sai paljon vastuuta. Pääsin seuran hallitukseen mukaan, toimin turnauspäällikkönä ja sain mahdollisuuden valmentaa. Pääsin tekemään arvokasta seuratyötä, koska innokkaita valmentajia ei ollut jonoksi asti. Valmentamisesta sain ennen kaikkea hyvää kokemusta liikunta-alan opintoja ajatellen ja hyviä uudenlaisia kokemuksia myös salibandyn saralla valmentajan näkökulmasta.
Näin saatiin lentävä lähtö kauteen ja debyytti valmentajana oli onnistunut paremmin, mitä osasin kuvitella.
Valmentajana ehkä mieleenpainuvin muisto oli joukkueen ekasta turnauksesta Vaajakoskella, mistä yllätyksenä raapaistiin mukaan kolme pistettä. Oltiin treenattu joukkueen kanssa vasta viikko yhdessä ennen turnausta ja joukkue oli kokenut isoja muutoksia ennen kauden alkua. Ekasta pelistä 10-10 tasapeli ja toisesta 7-6 voitto Happeesta tiukkojen vaiheiden jälkeen. Näin saatiin lentävä lähtö kauteen ja debyytti valmentajana oli onnistunut paremmin, mitä osasin kuvitella.
Kannustan ehdottomasti kaikkia nuoria, ketä edes hippusen verran kiinnostaa valmentajan hommat, lähtemään rohkeasti mukaan. Seuratyö on todella arvokasta ja antoisaa, valmentajana oppii myös paljon johtamista ja organisointia. Myös lisätienesti esimerkiksi opintojen ohella valmentamisesta on aina plussaa.
Tie vei Tampereelle
Tällä hetkellä asun Tampereella ja opiskelen Varalan urheiluopistossa liikunnanohjaajaksi. Opintojen ohella olen tehnyt valmennus- ja kerhonohjaajahommia vuoden alusta asti Ilves salibandyssä. Parhaillaan suoritan myös kevään työharjoittelujaksoa Ilveksellä.
Loppuun terveiset
Junioripelaajille haluan lähettää terveisiä, että muistakaa pitää hauskaa ja nauttia salibandystä. On tärkeää harrastaa urheilua ja saada sitä kautta kavereita sekä mahtavia kokemuksia kentällä ja sen ulkopuolella. Kasvattajaseura Flanelsille haluan sanoa, että jatkakaa samaa panostamista juniorityöhön, koska junnuissa on tulevaisuus.
Tsemppiä vielä kaikille salibandyn harrastajille vaikean koronatilanteen keskellä ja toivotaan, että päästään pian takaisin pelikentille pitämään yhdessä hauskaa huikean lajin parissa!
Seuratyö on todella arvokasta ja antoisaa, valmentajana oppii myös paljon johtamista ja organisointia.
