Mittavan pelaajauran Flanelsissa tehnyt Jaakko ”Kopelo” Åkman debytoi torstai-iltana ensi kertaa sarjaottelussa lahtelaisen Sbandyn riveissä. Kysessä oli salibandyn 2. divisioonan runkosarjan avauskierros ja vastustajana Top Team Savonlinnasta.
Valokeila-toimitus oli luonnollisesti läsnä Lahdessa todistamassa tätä lähes historiallista hetkeä. Aivan avausminuuteille toimituskunta ei ehtinyt paikalle, mutta puoleen väliin avauserää kuitenkin, lipunmyyjätyttöjen lirkutteluista huolimatta.
Toimituskunta pääsi muutes sisään 7 euron perhelipulla. Jostain syystä neljän miehen seurueen esittäytyminen perheenä herätti lipunmyyjissä pientä huvitusta, mutta läpi meni kuitenkin.
– Vilii! Peli pelataan tuolla kentän suunnassa, ei rappusissa, komensi retkikunnan henkinen johtaja Posti heti alkuunsa Söör Viliä, jonka katse kiinnittyi ei-pelillisiin seikkoihin.
– Ei sa****a, Japin (25) numero, eikö ne mitään muuta keksineet, kuului puolestaan ensimmäinen peliä koskeva kommentti välittömästi em. jälkeen kun katse kiinnittyi peliin ja Åkmanin käyttämään pelinumeroon.
Åkman oli saanut pelipaikan kolmosvitjan oikeasta laidasta. Tällä paikalla hän keräsi ottelun aikana pitkälti toistakymmentä vaihtoa, ehkä n. 10-15 peliminuuttia. Erikoistilanteita (ylivoima, alivoima) ei Jaskalle siunaantunut, ellei niiksi sitten lasketa ”kaverin” maalien jälkeisiä vaihtoja, joita Sbandyn kolmosvitja pääsi pelaamaan ainakin kahdesti.
Ns. maalipaikkoja Åkmanille tilastoitiin kaikkiaan kolme ja pari muuta hyvää kutia. Kerran ropisi omissa. Hyökkäyspäässä Åkmanin vitja onnistui ainakin kerran, ellei jopa kahdesti. Teho- saati maalipisteitä rookie-Jaakolle ei siunaantunut.
Ottelun huikean jännittävillä loppusekunneilla toimituskunta totesi suurella tyytyväisyydellä, että ns. leivonmäkeläinen ajanotto on levittäytynyt Lahteen saakka. Sbandy kavensi tilanteen maalipisteen eroksi ja aikaa jäi jäljelle vain muutama sekunti. Ennen keskialoitusta Lahden hyökkääjä hänkkäröi onnistuneesti ja kellotytöt laittoivat refleksin omaisesti myös taulukellon käymään. Näin aloitus uusittiin ja loppuaika, eli ”viisi” sekuntia otettiin käsiajalla. Toimituskunta kellotti viisisekuntisen seitsemäksi.
– Kymmeneksi olisi voinut venyttää hyvinkin, eikä kukaan olisi huomannut. Paitsi vastustaja tietysti, tuumittiin sekkarin ääressä ottelun päätyttyä.
Toimituskunta kävi tietysti testaamassa myös Kopelon kotisalin kahvion, vieläpä molemmilla erätauoilla. Päällimmäiseksi kokemukseksi jäi emännän jämptiys asiakkaita palvellessa: hän ei suinkaan sortunut joutavaan höpöttämiseen jokaisen asiakkaan kanssa, vaan kassaemäntä palveli jo jonon toista ellei kolmattakin kun ensimmäinen kaatoi vielä maitoa kahvinsa sekaan.
Kesken kolmannen erän ylälauteella keskusteltiin myös lahtelaisten kekseliäästä nimeämiskulttuurista. Järven rantaan rakennetulle kaupungille on annettu nimeksi ”Lahti”, viereiselle järvelle ”Vesijärvi” ja salibandyseurallekin ”Sbandy”.. Ja pelipaikkakin oli ”Urheilutalo” eikä mikään MikälieAreena.
Niin, ja toimituskunta toki jututti Åkmannia pelin jälkeen lyhyesti. Suurempia viisauksia ei ehditty vaihtaa, mutta merkille pantavaa oli, että junioripelaajien fanilauma ryntäsi pyytämään Jaskalta mailaa kesken jutustelun. Fanikulttuuria sekin!
Valokeilassa toimituksen kuuluisa Lahden sivukonttori jatkanee tästä eteenpäin Jaakon kauden etenemisen seurantaa.
Game notes
Ottelu taisi päättyä 6-7-lukemin vierailijan voittoon. Sbandy neon-vihreä peliasu, Top Team valkoinen. Pelipaikkana Urheilutalo, Lahti. Yleisöä reilusti, istumapaikkoja riitti kaikille.
