Naisten harjoituskausi jatkui voitokkaasti

Flanelsittarien valmistautuminen Sisä-Suomen III-divisioonaan jatkui ottelulla Jyväskyläläistä Liikunnan Riemua vastaan. Ottelu päättyi maltillisin lukemin 3-2 kotijoukkueen voittoon, mutta tulos ei lähimainkaan mairittele värikkään ja viihdyttävän kamppailun tapahtumia. Alusta loppuun saakka oli molemmilla joukkueilla vauhti päällä ja erotuomarin armotonta virkaa jälleen hoitaneen Petteri Oksasen askelmittari tuskin on aikoihin näyttänyt yhtä iloisia lukemia. Jospa minä kerron lisää.

Vaikka kotijoukkueen materiaali ei tällä kertaa kolmeen ketjulliseen riittänytkään, oli ensimmäinen erä aivan armotonta tykitystä. Pallo ja pelaajat liikkuivat päästä päähän ja taas toiseen päähän. Asiantuntevan yleisön joukossa heräsi jo epäilys jaksamisesta, mikä osoittautui ottelun edetessä aivan vääräksi luuloksi. Ottelun ensimmäinen maali oli kaunista katsottavaa: ensin Helmi Parikka voitti puolustuspään kamppailun kahta vastustajaa vastaan ja pakkipari Jenni Kärnä nousi pallon kanssa keskiviivan yli, taittoi keskelle ja ampui kantista pallon vastustamattomasti vastustajan maaliin. Samaan erään nähtiin vielä toinenkin maali, kun Mia Reponen survoi pelivälineen entisen marjanpoimijan tavoin verkon perukoille. Maali ei ehkä esteettisesti ollut se kaunein, mutta juuri näin monesti voitetaan pelejä.

Toinen erä ei paljoa ensimmäisestä poikennut. Erän ainoa maalin teki Heidi Mutkala kotiyleisön iloksi. Maalia edelsi jälleen yksi monista hienoista syöttökuvoista, kun Hilla Salmion pudotus takaviistoon löysi toisesta aallosta nousseen Reposen, joka jatkoi pallon viereen Mutkalalle. Vaikka kolmas erä varmasti jo tuntui jaloissa, ei se juuri otteissa näkynyt. Vastustaja kuitenkin pääsi paremmin peliin mukaan ja teki kaksi kavennusmaalia. Paikkoja jyväskyläläisillä oli useampaankin maaliin, mutta Milli Löfgren oli jälleen oma itsensä maalin suulla, eikä siitä sen enempää.

Ottelun jälkeisessä pressitilaisuudessa valmentaja Vesa Kuurne iloitsi alati jatkuvasta voittoputkesta, mutta harmitteli hieman hukattuja maalipaikkoja. Joukkue on kuitenkin löytänyt reseptin menestykseen, joten pelityyliä on turha lähteä liikaa muokkaamaan. Pieniä viilauksia ennen kauden alkua ehtii tekemään ja valmistautuminen vaikuttaa etenevän aikataulussa. Katsomosta käsin on uskomattoman hienoa seurata joukkueen nykykuntoa ja pelaajien taitotasoa. Vauhti pysyy kovana, mutta siitä huolimatta syötöt löytävät oikean osoitteen ja turhat hätäilystä johtuvat virheet loistavat poissaolollaan. Nämä aspektit tekevät pelistä todella viihdyttävää seurattavaa, jota pääsee toden teolla seuraamaan kotiturnauksessa 24.10. Minä ainakin tuun kattoo. Sarjakausi alkaa 10.10. Jyväskylän Killerillä.