Mülheim an der Ruhr on keskisuuri teollisuuskaupunki Saksassa Ruhr-joen ympärille kasvaneella teollisuusalueella. Itse kaupunki on melko harmaa eikä kovinkaan erikoinen, mutta tarkemmin tarkasteltuna sieltä löytyy pari erikoisuutta. Ensinnäkin kaupunkiin on kasvanut salibandykulttuuria. Paikallinen seura, DüFü, tosin on kovin epäsympaattinen toisin kuin lähellä majaileva vihollisseura, HoBü, joka taas on äärimmäisen sympaattinen.
Toinen erikoisuus on kaupungin laidalla sijaitseva Kuusankoski-puisto, pieni aukea pienellä mäellä yhdellä kiipeilytelineellä varustettuna. Puiston selittää se, että kaupungit löysivät toisensa vuonna 1972 ja olivat siitä lähtien ystävyyskaupunkeja, kunnes Kuusankosken kaupunki lakkasi olemasta.
Kuusankoski itsessään ei isompia esittelyjä tarvitse. Kouvolan nykyisesta kaupunginosasta löytyy ainakin uimahalli, jäähalli, keilahalli, puolalainen baari ja Rosso. Urheilutalo, jossa pelit pelailtiin, vaikutti yhtä vanhalta kuin saksalainen ystävyys, eikä parkettilattia suosinut taitojoukkueita. Keilahallin kahviossa oli hyvä viettää taukoa, sillä isolta ruudulta näkyi naisten MM-välierä.
Vesa Hurrin ja Veljekset Jussilan terveyshuolien sekä Oskari Oittisen maanpuolustusvelvotteiden vuoksi näytti pelaajatilanne vielä alkuviikosta todella huonolta. Keskellä viikkoa saatiin kuitenkin iloisia uutisia, kun Pekka Soilu ilmoitti olevansa käytettävissä. Vielä viikko sitten Pekka katsoi jälkikasvunsa maali-iloittelua entisenä kilpapelaajana. Ehkä juuri tuolloin virisi ajatus paluusta kaukaloon. Toinen iloinen uutinen saatiin perjantaina, kun viime vuodet paremmin Enduron parissa viihtynyt Kimmo Virtanen nyökkäsi myöntävästi uteluihin mahdollisesta paluusta salibandykentille.

Ensimmäinen ottelu oli Kosken Dynamo Legendsiä vastaan. Pallon kesyttäminen parketilla oli Joutsan uroille vaikeaa, mutta siitä huolimatta luotiin taas tukku hyviä maalipaikkoja. Viimeistely tökki pahemman kerran ja tuttu fraasi ”jos et tee, kaveri tekee” tuli jälleen tutuksi. Vastustaja sivuutti lattiaongelman pelaamalla lähinnä korkeita syöttöjä ja hakkaamalla palloja ilmasta maaliin. Tuuria vai taitoa, ehkä molempia, mutta sisään ne meni. Tappioasema alkoi näkyä turhautumisena ja kontrollin pettämisenä, eikä Dynamoa pystytty loppuakaan kohden juuri haastamaan. Ensimmäinen peli antoi jo viitteitä siitä, että pakistosta löytyy tehohaluja, nimittäin Tatu Kiiski (1+2) aloitti orastavan kirin pommittamalla painavan kaukovedon maalin perukoille.
Tilastot: https://salibandy.fi/tulokset/#/ottelu/flanels-kosken-dynamo-legends/4785/5691
Ketjut:
Heino – Suuronen – Karppinen
Soilu – Enke
Kuurne – Hentinen – Virtanen
Kiiski – Heinonen
Luri-mokke
Toisessa pelissä vastassa oli ennakkoon heikommaksi arvioitu SB Coyotes. Vastustaja osoitti vaarallisuutensa menemällä johtoon kuuden minuutin jälkeen. Tästä ei kuitenkaan lannistuttu vaan Niko Heinonen kajautti pakin paikalta sonnit tasoihin. Peli alkoi kuitenkin kääntyä kojoottien puolelle ja oranssinutut ottivat aikalisän kahden maalin tappioasemassa ajassa 24:44. Motivaationnostatuspuheet upposivat ainakin Aapeli Karppiseen, pakkina toisen ottelun pelanneeseen joukkueen kuopukseen, joka päätti ottaa joukkueen reppuselkäänsä. Aapeli tykitti hatullisen maaleja, joista ensimmäinen oli näyttävä soolojuoksu koko kentän läpi. Saa tehdä, jos ne onnistuu. Ottelu päättyi lopulta tasan ja pisteen jaettiin ansaitusti.
Tilastot: https://salibandy.fi/tulokset/#/ottelu/sb-coyotes-flanels/4788/5691
Ketjut:
Virtanen – Suuronen – Heino
Soilu – Karppinen
Kuurne – Hentinen – Enke
Kiiski – Heinonen
Luri-mokke

Vuoden viimeisestä turnauksesta jäi siis yksi piste plakkariin ja sarjataulukko osoittaa viidettä paikkaa. Sarjan tasaisuuden vuoksi mitään ei olla kuitenkaan vielä voitettu tai hävitty. Pelit jatkuvat tammikuussa.
Sarjataulukko ja pörssit: https://salibandy.fi/tulokset/#/sarja/miesten-4-divisioona-kaakkois-suomi-lohko-18-kaakkois-suomi-lohko-17/5691