Flanelsin naisten joukkue, Flanelsittaret, aloittaa tulevana sunnuntaina historiallisen karsintaurakan I-divariin. Pitkän linjan valmentaja ja seuratoimija Jukka Huikko sekä nykyisin Päijät-Hämeen Salibandyseuran toiminnanjohtajana vaikuttava Jaakko Åkman kävivät keskustelua ”postseasonin” alla.
JH: Tarjolla kolme pelikierrosta lisää keväälle, kaikissa kunnon paine päällä! Voisiko parempaa päätöstä salibandykaudelle edes toivoa?
JÅ: Keväällä pelifiilis on aina korkeimmillaan ja parastahan on, kun pelataan isoilla panoksilla. Vastaus on siis, että ei todellakaan voi!
JH: Omalta valmentajauralta ylivoimaisesti parhaat muistot on juuri tämäntyyppisistä matseista. Valtavan ilon ja yhtä valtavan pettymyksen raja on kutkuttava ja vain hiuksen hieno.
JÅ: Ne yksittäiset hienoimmat hetket, jonka takia tätäkin peliä pelataan, ovat loppujen lopuksi todella pieniä ja lyhyitä. Totta kai koko matka ja yhdessä tekeminen läpi koko kauden ovat tärkeitä, mutta keväällä ratkaistaan ihan sekunneissa se, millainen fiilis kaudesta lopulta jää. Ratkaisu voi hyvin olla vanhan sanonnan mukainen: tolppa sisään – tolppa ulos.
JH: Kerro Jaakko – monella tapaa – kokeneena pelimiehenä, miten pelaaja saa käännettyä paineet edukseen?
JÅ: Jargoniin on jälleen mentävä ja todettava, että kenellä rentous, huumori ja henki ovat tapissaan ovat vahvoilla. Taikatemppuja ei enää tässä vaiheessa tehdä, vaan nyt on aika unohtaa mailan puristaminen. Pallossa on keväälläkin 26 reikää ja se laitetaan nuottaan ihan samalla tavalla kuin joulukuun kaamoksessakin. Oma vinkki on että nauttimalla pärjää!
JH: Karsintasysteemi on kolmiportainen. Ensimmäinen ja toinen vaihe ovat melko raskaita turnausmuotoisina (3 ottelua). Se on ainakin minun mielestäni selvää, että ratkaisijoita pitää löytyä leveältä rintamalta. Näissä peleissä tyylillä ei ole merkitystä, vaan että maalipisteitä rouhitaan päätössummeriin mennessä enemmän kuin vihulainen. Vai?
JÅ: Vaikka vastustajia täytyykin mahdollisuuksien mukaan scoutata, ei omaa pakkaa ei pidä sotkea liikaa. Itse näen että mieluummin enemmän vahvistetaan vahvuuksia kuin heikkouksia. Heikkoudet olisi tähän mennessä nimittäin jo pitänyt laittaa kuntoon. Menestyvissä joukkueissa tosipeleissä nousee usein yllättäviä nimiä esiin runkosarjaan verrattuna. Ykkösnyrkin vihulainen saattaa pystyä pimentämään, mutta kolmea vitjaa harvemmin. Mielenkiintoista on nähdä löytyykö Flanelsittarista Claude Lemieux tai Tuukka Kiviranta. Rva Reponen on ainakin runkosarjan tehotilastojen mukaan saattanut säästellä jotain…
JH: On tässä paineita valmentajillakin. Millä taktiikalla Studentian lyhyeen kaukaloon, miten jaksaminen riittää kolmessa pelissä, miten valmistaudutaan yllättäviin käänteisiin jne. Sivusta seuranneena on pakko todeta, että Tatu ja Ilari ovat tehneet hienoa, systemaattista työtä läpi kauden.
JÅ: Pelejä olen valitettavasti nähnyt vain yhden, mutta aiemmin suoraviivaisena ja liikkuvana tunnetun joukkueen ryminän uskon toimivan juuri pienessä kaukalossa ja parketista huolimatta. Hommahan menee niin, että jotta joukkue voi sitoutua tekemiseen, on ensin valmentajien laitettava itsensä likoon. Näin on nyt käynyt ja sen takia pelit jatkuvat edelleen.
JH: Niin, ei tässä tilanteessa tietysti oltaisi ilman urheilijoita, eli varsinaista joukkuetta. Naiset pelaavat ensimmäistä kertaa runkosarjan päälle jatkopelejä. Itse toivoisin, että sarjatoimintaa kehitettäisiin tähän suuntaan, että runkosarjojen päälle tulisi lisää näitä ”postseasoneja”.
JÅ: Joukkuehenki ja yhtenäisyys on aina ollut Flanelsin vahvuus ja pitkään kasassa ollut runko on tehnyt vuosien duunin tämän eteen, joten jatkopeleihin pääsy on täysin ansaittua. Liitossa on onneksi nyt viimein ymmärretty playoffkiiman tärkeys, josta uusina esimerkkeinä miesten divarin pudotuspelit ja 2. divarin neljän parhaan jatkokarsinta oman lohkon porukoita vastaan.
Jaakon kolme pointtia
Jaakko tahkosi aikanaan useita kausia Flanelsissa ja oli mukana myös valmennustouhuissa, kauden verran naisissakin. Sittemmin pelikokemusta on kertynyt jopa I-divisioonasta. Nykyisellään siis PHSB:n toiminnanjohtaja.
1) Fiilis. Positiivisesta hengestä ei vöyhötetä turhaan, vaan se nyt vaan on niin että kenellä pää pelaa parhaiten on vahvoilla. Kuka jännittää ja kuka ymmärtää nauttia? Joku saattaa muistaa erään jyväskyläläisen säbäjengin liigamestaruuden viime keväältä…
2) Erikoistilanteet. Viisikoiden sisällä sopimalla muutama pomminvarma vapari ja hinkkaamalla YV kuntoon saadaan jokaiseen peliin monta tekopaikkaa. Mitkä joukkueet ovat tajunneet ja viitsineet laittaa tämän itsestäänselvyyden kuntoon?
3) Maalivahtipeli. Panosten kovetessa jokaisen halu puolustaa omaa maalia kasvaa, jolloin tekopaikkoja on vähemmän. Joukkueen tärkeimmältä pelaajalta vaaditaan elämänsä pelejä, sillä itse en ainakaan muista missään lajissa mestarijoukkuetta, jonka veskari olisi pelannut keskinkertaisesti.
Jukan kolme pointtia
Jukka on valmentanut useita Flanelsin joukkueita, junioreita, naisia ja pisimpään miehiä. Oli aikanaan nostamassa valmentajana FCV:tä miesten ykkösdivisioonaan. Nykyisin Flanelsin kilpa- ja valmennusvastaava.
1) Materiaalin leveys. Joukkueurheilun suola on siinä, että ns. parhaalla rosterilla pelataan tuskin koskaan, ja tämä avaa tien uusille vastuunkantajille. Runkosarjan teot eivät merkitse enää juuri mitään.
2) Yksilöiden suhde joukkueeseen. Ratkaisupeleissä jokaisen pitää kyetä nostamaan tasoaan huipennusta kohti ja toisaalta hyväksyä myös, jos joku tekee saman tontin paremmin. Joukkueen edun nimissä pitää nyt vaikka syödä pala vastustajaa, Aikkua muotoillen.
3) Käsikirjoitusta ei ole. Jos äsken oli maininta joukkueurheilun suolasta, niin kaiken urheilun suola on siinä, että mitään ei ole käsikirjoitettu eteenpäin. Ei ole merkitystä, kuka tai ketä vastassa on, nyt pelataan loppupelissä joukko yksittäisiä otteluita, joissa voi käydä miten vaan. Ratkaisevaa on päättää, että nyt mennään loppuun asti.