Joukkueen edellisen kauden päätyttyä pienoiseen harmitukseen, oli harjoituskauden alussa havaittavissa jälleen oikeanlaista innostuneisuutta. Sarjan tasaisuus on korostunut jo aiemmissakin kirjoitelmissa, mutta tällä kertaa myös alemman keskikastin joukkueet olivat nostaneet profiiliaan huomattavasti. Flanelsin aiemmat hyvät otteet olivat tehneet joukkueesta ennakkosuosikin useimpiin peleihin lähdettäessä ja sen myötä myös halutun ”päänahan” vastustajien silmissä.
Kauden päättyessä sarjataulukko osoitti seuraavaa; 18 pelattua ottelua, joista 13 voittoa ja viisi tappiota. Yhteispisteitä kertyi 26 kappaletta, jolla sarjasijoitus oli neljäs. Kauden viidestä tappiollisesta ottelusta peräti neljä päättyi yhden maalin erolla vastustajalle.
Joukkue johti sarjaa vielä ennen viimeistä turnausta, mutta pistemenetykset kahdessa viimeisessä pelissä pudottivat Flanelsin lopputuloksissa neljänneksi ja vielä kun samalla pahimmat kilpakumppanit onnistuivat vastaavasti kasvattamaan pistesaldoaan, jäivät haaveet sarjanoususta hamaan tulevaisuuteen. Muutoksena aiempaan neljän parhaan kesken pelattaviin pudotuspeleihin sarjanoususta oli se, että tällä kaudella runkosarjan voittaja nousi suoraan kakkosdivariin. Runkosarjan vei nimiinsä MultiAnts. Flanelsin edelle lopputuloksissa kiilasivat lopulta myös O2-Jyväskylä IV ja KuuMat.
Valmentajan silmin kausi oli kuitenkin mallia onnistunut, vaikka tulostavoitteesta jäätiin piirun verran vajaaksi. Pystyttiin kamppailemaan voitosta jokaisessa pelissä ja joukkueen maaliero (+40) oli sarjan toiseksi paras. Päästettyjen maalien keskiarvo oli alle kaksi ottelua kohti, joka puolestaan oli sarjan paras. Tätä edesauttoivat vahva puolustuspelaaminen ja laadukas maalivahtipeli. Näiden lukujen valossa nelossijaa voitaneen pitää pettymyksenä. Haasteeksi muodostui kliseinen ”oikeiden pelien voittaminen”, joka ei toteutunut halutulla tavalla.
Joukkue on jo usemman kauden ajan sitoutunut toteuttamaan omaa pelitapaansa, ja sen onnistuessa myös sarjapisteet yleensä karttuvat. Peliesiintymisissä on kuitenkin välillä ollut turhan suuria laatueroja, jotka joukkue itsekin tunnistaa. Tällöin usein ajaudutaan suunnanmuutospeliin, joka ei ole joukkueelle optimaalinen pelitapa. Ehkä nämä pelin sisäiset laatuerot ja pelitavan ajoittainen lipsuminen ovat suurin syy, miksi pelit jatkuvat edelleen samalla sarjatasolla. Myös valmennus kaipaa jonkinlaista uudistumista, jotta jatkossa säilytään kilpailukykyisenä joukkueena.
Tehokkuutta löytyi läpi kauden molemmista pelaavista viisikoista. Joukkueen sisäisen pistepörssin vei nimiinsä Henriikka Norola, joka pelasi kaikki 18 peliä ja keräsi näissä yhteensä 27 tehopistettä. Norola oli sarjan pistepörssissä hienosti kolmas. Pörssin kärkikymmenikköön mahtuivat myös Marja Kuurne (25 p) ja Mirka Pölkki (24 p). Milli Löfgrén ahkeroi kaikki ottelut Flanels-maalilla alle kahden päästetyn maalin ottelukeskiarvolla. Essi Tarhanen jatkoi vahvaa pelillistä kehitystään viime kaudesta vieden nimiinsä puolustajien pistepörssin.
Tulevaisuuden osalta joukkue tekee ratkaisut lähiaikoina ja mikäli nimilista täyttyy entiseen malliin, syksyllä mennään taas yhdessä silmät kiiluen kohti uutta sarjakautta.
-vk-